Olen haaveillut jo pitkään reilaamisesta, koska pidän kaupunkilomista ja minulla on Euroopassa vielä monta maata näkemättä. Opiskellessahan reilaaminen on tosi hyvä vaihtoehto mikäli haluaa käydä loman aikana useammassa paikassa, mutta budjetti ja/tai aika ei riitä reissaamaan ihan Aasiaan tai muille mantereille saakka. Koska tuo reililippuhan on alle 26 vuotiaille yli puolet halvempi kuin aikuisten, niin pienituloisen on järkeväpi lähteä matkaan ennen kuin se ikä on saavutettu. Itselläni tuo 26 vuoden ikä alkaa lähestyä suhteellisen pian, joten päätin ruveta tekemän haaveelleni jotain. Muutenkin opiskelijana on helppo lähteä matkalle. Itselläni on kyllä töitä opiskelujen oheella, mutta kun olen jo viettänyt samassa työpaikkassa useamman vuoden, niin olen onneksi saanut kerrytettyä kunnon kesälomat.
Halusin matkalle seuraa, koska mielestäni kokemukset on mukavampi jakaa jonkun kaverin kanssa. Onneksi sain houkuteltua kaverini mukaan helposti. Siitä alkoikin suunnittelu. Kummatkin ollaan mietitty myös reiliä ja oltiin innostuneita lähtemään Itä- ja Keski-Eurooppaan sekä Balkanin alueelle. Itseäni ei kiinnosta täällä reissulla mennä Länsi-Eurooppaan, koska reilaan mielummin niillä alueilla, jonne en välttämättä muuten eksyisi viettämään vaikkapa viikon lomaa. Lisäksi minua kiinnostaa mennä reilaamaan kaupunkeihin, jotka eivät ole täynnä turisteja. Itä-Euroopassa ja Balkanin alueella on muutenkin halvempi hintataso, mikä on opiskelijalle iso plussa. Muutenkin koen, että Länsi-Euroopassa on niin isoja kaupunkeja, missä voisi olla viikkoja esim. Barcelonaan on päästävä joskus uudelleen, koska viikko siellä ei itselleni riittänyt. Kun päätös reilille menosta oli tehty, niin sovimme reilipalaverin, jossa oli tarkoitus päättää mm. reitistä ja budjetista.
Reilipalaverissa huomattiin, että haluttiin mennä melkein kaikkialle. No, siinä ei auttanut kuin lähteä karsimaan kaupunkeja, koska reilille varatut kolme viikkoa hupenevat yllättävän nopeasti, eikä kummallakaan ollut aikomusta viettää suurinta osaa ajasta junan penkillä. Ensiksi lähdimme karsimaan kaupunkeja, joiden välimatkat olivat isoja ja jotka poikkesivat paljon suunnaltaan muusta reitistä. Meidän tapauksessa jouduimme karsimaan mm. Kiovan ja Tšernobylin, koska selvisi, että sinne ei reilipassilla pääse. Katsoimmekin junareittejä
Railduden ja
VR:n kartoista. Tämän jälkeen karsimme kaupunkeja meidän mielenkiinnon kohteiden ja eri sivustojen kuvailujen mukaan. Maista ja kaupungeista katsoimme infot mm.
Pallontallaajien- ja
Rantapallon sivuilta sekä Madventuresin äijien, Riku Rantalan ja Tunna Milonofin, kirjoittamasta Seikkailijan atlaksesta. Olimme myös saaneet muutamia kohdevinkkejä tutuilta ja toki tännekin voi vielä vinkata kohteita, tekemistä, näkemistä ja/tai kokemista.
Lopulta reitti löytyikin yllättävän nopeasti. Tosin vasta reissussa näkee, että miten reitti toteutuu. Päätimme, että säästämme aikaa ja menemme lentämällä esimmäiseen kohteeseen sekä lennämme myös viimeisestä takaisin Suomeen. Itse ainakin koen, että edes alustava suunnitelma on hyvä olla, jotta voi tutustua kohteisiin etukäteen sekä selvittää mm. kiinnostavat nähtävyydet, paikalliset erikoisuudet, hintataso ja tarvitaanko maahan saapumisilmoitus. On myös hyvä selvittää kohdemaan matkailusesongit ja se, kuinka aikaiseen hotelli-/hostellivaraus on suotavaa tehdä. Meidän tapauksessa kannattaisi varata Splittiin huone etukäteen, koska kesä on Kroatiassa sesonkiaikaa ja Split on turistikaupunki. Reitin pohtimiseen ja kohteiden tietojen lukemiseen meni tovi, joten päätimme siirtää budjettipalaverin toiselle päivälle. Kuhan se on pidetty, niin kirjoitan siitä tänne.
Tässä muutamia linkkejä, joista luimme infoja reilille:
Opiskelijana varmasti halvin tapa päästä maailmalle on vaihto-oppilaaksi lähteminen tai kansainvälisen työharjoittelun suorittaminen. Näissä tapauksissa on melkein aina mahdollista anoa apurahaa esim. Erasmus-tukea. Myös opinnäytetyötä ja kandia voi lähteä kirjoittamaan ulkomaille, mutta en osaa sanoa kuinka paljon koulu tai muut järjestöt tulevat rahallisesti siinä vastaan. 
Ite suosittelen vaihtoon tai kansainväliseen työharjoitteluun menoa, sillä se oli yksi elämäni parhaimmista kokemuksista. Vaikkei kielitaito olisi 5/5, niin ei kannata jäädä sitä murehtimaan. Itellänikään ei ole kovin kummoinen kielitaito, mutta pärjäsin hyvin. Oli mukava huomata, että vaikka olin eri työpaikassa kuin kaverini, niin siitä huolimatta sain työni hoidettua ja asiani kerrottua. Jos sanojen kanssa oli vaikeuksia niin silti asiat saa selitettyä toisin sanoin tai elkein. Muutenkin kielitaito kehittyi ja sain puhumiseen lisää itsevarmuuta vaihdon aikana.
